Asiaa haavista...

Edellisenä viikonloppuna kisailtiin Lohjanjärvellä haukikisan merkeissä.
Kipparikokous viivästyi sen verran, että lähtö taisi vähän myöhästyä sovitusta.
En katsonut kelloa, mutta semmoinen fiilis vähän jäi?
Menetimme tuon takia kolme minuuttia kallista kalastusaikaa, sillä
ajoimme takimmaiseen pohjukkaan, minne oletin puolentunnin siirtymän riittävän.
Toki oltaisiin voitu tehdä niin, kuin osa kilpailijoista ja jättää
noudattamatta nopeusrajoituksia, mutta siihen emme sentään sortuneet.
Ensimmäinen kala oli kiinni parissa minuutissa ja kakspuolikas
mittakala veneessä ennen kuin kaikki vieheet oli edes pyynnissä.

Plotterikin päätti toimia vain hetkittäin, joten nopeutta ei saatu tarkkaan pidettyä.
Alamittaista tumppia nousi vähän väliä ja vielä kun pohjakin löydettiin aika useasti,
niin laukurit meni sen verran vähiin, että välillä oli pakko käyttää kelkatkin veneessä.
Oikean kelkan niittäessä kaislaa lähti uloimmasta siimaa kuin pohjaosumassa.
Vapa käteen ja joku tukki siellä perässä tuntui tulevan.
Kalaksi se tuomittiin vasta kun kävi pintomassa ja sen verran isolta vaikutti,
että nopeus pudotettiin ihan minimiin siten, että ohjaus edes jotenkuten onnistuu.
Kala juroi ihan pohjamudissa ja aina välillä pysähtyi kuin seinään.
Ainakin vartin kalaa pumppailin lähemmäs ja siinä vaiheessa oli enimmät menohalut kalalta poistettu.
Enään piti saada kala veneeseen ja kädessä kävi koukkua ja leukapihtiä,
mutta haaviin loppujen lopuksi päädyttiin. Onneksi kala oli ihan kuitti,
joten Sepi sai kalan haavittua vähän tuurillakin aivan liian pieneen haaviin.
Alkoi tuossa vaiheessa fiilikset olla aika korkealla...

Jonkin aikaa jatkui tumppien kalastelu, kunnes päätettiin lähteä alueelta viimevuotisille mestoille.
Vedettiin kapeahkosta salmesta läpi ja odoteltiin veden syventymistä, että saadaan isompaa kapulaa pyyntiin.
Kohta vesemman uloimpaan tarttui kuitenkin kala, mutta laukuri ei irronnut millään. Ei vaikka kuinka repi.
No ei auttanut muu, kuin siivota vasen puoli tyhjäksi ja pikkuhiljaa vetää laukuri veneen viereen.
Varovasti laukuri irti ja samalla siimaa kädellä pidettiin kireällä, kunnes vapa pääsi töihin.
Löin vavan Sepon kouraan ja sanoin, jotta tää on sitten sun kala.
Sepi tuttuun tapaan veti kalan voimalla veneen perään ja kala punniittin vedessä noin
neljän kilon kalaksi ja taas piti alkaa leikkimään liian pienen haavin kanssa.
Vähän turhan kaukaa jouduin kalaa kurkottamaan ja en ehtinyt koko koukkausta suorittaa,
kunnes nostovaiheen alkaessa kala päätti tehdä viimeisen vapautumisyrityksen onnistuen siinä...
Koukut haavissa ja kala sukelsi virnistäen suoraan veden syvyyksiin.
Koskaan en ole haavin kanssa ryssinyt ja nyt se ensimmäinen kerta sattuu just kisoissa!
*****! *****! *****! ja vielä kerran *****!

Mitä tästä opimme?
Älä yritä haavia kalaa, jos se ei ole kypsä tai ainakin mahdu haaviin kehästä suorana!

No kisat meni miten meni ja puntarille saatiin kaikkiaan vajaa kymmenen kiloa kalaa ja sijoitus 15.
Suurin hauki kisassa 5. vaikka vähän parempaa odottelin viimevuoden saaliiden perusteella.
Yrittivät kyllä kolmatta sijaa meille tyrkyttää, mutta tiesin itsekkin,
että ainakin yksi isompi kala jäi välistä palkitsematta.
Pieni tulostarkistus ja palkinnot menivät oikeisiin osoitteisiin.

Seuraavat päivät mieltä kaihersi tuo karkuutettu kala ja menetetyt 3-4 cup-pistettä.
Koska viikolle osui helatorstai, niin keskiviikkona karkasin hyvissä ajoin työmaalta.
Kotio ajellessa sain kuningasidean lähteä käymään Turussa Pyyntivälineessä.
Tarkoitus oli pari pitkää säippää hakea kokeiltavaksi, että kalastaako ne tosiaankin paremmin?
R-M Ratian näköinen rillipää koitti löytää varastojen kätköistä edes muutaman säipän ja
kun ei löytynyt kuin pidempää 620 säippää, niin teki vastustamattoman tarjouksen neljästä vavasta.
Tuossa vaiheessa muistin myös, että isommalle haaville olisi myös käyttöä...
Kauhulla katsoin haavia jonka tyrkkäsi kouraan, sillä eihän tuo mahdu edes mun veneeseen!!
Haavi ja vavat kainalossa kävelin torin kupeesta autolle ja ajelin kotio.
Kotona mittailin haavin ratekiset mitat. 90*100cm!
Jos tällä ei koto Suomen kaloja ylös saa, niin sitten on kalamiehessä vika!
Ai niin, se yksi säippä olikin 540 pitkä...


Koitti sitten sunnuntai ja olimme kaverin kanssa sopineet silakanlitkaus reissusta.
Laiskan aamun jälkeen olin itsekkin vesillä vasta yhdentoista jälkeen.
Kaverikin oli vain sen verran heikossa hapessa edellispäivän polttareista,
joten myöhäinen lähtö sopi hänellekkin erittäin hyvin...

Käytiin matkan varrella syömässä, sekä uisteltiinkin näön vuoksi.
Silakan pyynnistä ei juuri kerrottavaa, sillä saalina vain yksi karkuutettu yksilö.
Päivä meni miten meni ja silakkareissu oli pulkassa, kun tuulikin alkoi jo haitata liikkumista.
Heitin kaverin kotilaituriinsa ja lähdin itse vielä suuntaamaan kuhan kesäisille ottipaikoille.

Perästä alkoi lähestyä joku isompi vene ja vaikka minullakin nopeutta kelin puitteissa parikymmentä solmua,
niin alus tuli lähemmäs koko ajan. Koitin väistää vähän oikealle, että ajeleepi sitten vasemmalta ohi.
No tämä vesien ritari päätti kuitenkin vetää oikealta rannan puolelta ohi, joten
itse otin suunnan vasemman kautta pelipaikoille, että ei tarvitse aluksen peräaalloissa keikkua.
Mahtoi rannassa vähän soutupaatit haukata vettä, sillä ei metrinen peräaalto ole yhtään liioiteltua!

Virittelin vetokoneen työntouhuun ja laskin yhden omatekeleen kuhauisteen pyyntiin. Värissä muikku.
Muistin tuossa vaiheessa, että vetokone pitää tankata ja kaadoin isommasta astiasta litran törpön valmiiksi.
Tuossa vaiheessa vastaan tuli nyt ne ohittaneen aluksen peräaallot, joten tankkaus sai vielä hetken odottaa.
Kun aallot oli keikuttu ja valmistauduin tankkausoperaatioon, niin pyynnissä oleva vapa meni ihan luokille ja
Shimanon Biomaster 3000 valittaa kuin viimeistä päivää.

Vettä alla oli noin kahdeksan metriä, joten pohjaan se ei kyllä ota, mutta olisiko jotain ajelehtivaa roskaa?
Otin vavan käteen ja oli sitten mitä oli, niin kyllä se pikkuhiljaa alkaa liikkumaan, vaikka raskaalta tuntuukin.
Varsinaisesti potkuja ei tuntunut misään vaiheessa, vaikka kalaksi tunnistin muutamasta juromis kohtauksesta.

Tuossa vaiheessa tuli mieleen haavi..
Se ...tanan uusi hieno veneen kokoinen haavi on kotona kellarissa ja
tämä vanha pienempi on kaikkien rojujen joukossa keulassa.
Ei auttanut muu kuin laittaa vapa telineeseen ja pitää vetoa päällä.
Haavissa molemmat säipät, leukapihdit, silakkalitka ja havas vielä sammuttimen sokassa solmussa...
Onneksi selän takaa kuului vähän väliä kelan narisevaa valitusta, joten kala ilmeisen hyvin kiinni!?
Haavin kun sain selvitettyä, niin sitten loppui vetokoneesta menovesi. Just...
Onneksi tuuli ei painanut rantaan, vaan tilaa pitäsi olla riittävästi.

Otin taas vavan käteen ja aloin varovasti pumppailla kalaa näköetäisyydelle.
Siima sojoitti suoraan alaspäin ja joku mörkö siellä painaa ja paljon!
Vihdoin alkoi vedestä näkyä jotain kirkasta ja heti tajusin, että nyt on kiinni todella iso kuha!
Ilmeisesti kala ei pitänyt kirkkaasta auringon paisteesta,
vaan lähti todella vihaisesti syvyyksiin loiskauttaen pyrstöllä vedet silmille.
Sama homma toistui useaan kertaan ja huoli haavimisesta kalvoi koko ajan takaraivossa.
Ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin väsyttää kala ihan kuoliaaksi, sillä muuten ei tänään juhlita.

Kuha olla möllötti parin metrin päästä veneestä,
mutta haavilla sinne ei yksin yllä ja lähemmäskään ei väkisin voi vetää.
Valmistelin toisella kädellä haavia ja kun kastoin sen veteen,
niin vieläpä oli kalalla virtaa muutamaan lyhyeen syöksyyn.

Kala väsyi vihdoin, mutta tovi sitä piti ohjailla, että haavimista kannatti edes harkita.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja kala haavissa ja veneen sisäpuolella.
Kala ja uistin pois haavista ja tarjosin heti puntaria.
Tuuli keikutti venettä sen verran, että tarkka punnitus oli vähän vaikeaa, mutta noin kutosen kala!

Eiköhän päivän kalastelut ollut tässä ja lahdin hymyssä suin kotio.
Tarkistus punnituksessa paino todistajien läsnäollessa 5.8kg.
Ei huono kauden avaus...