Eka kerta

Kävihän sitten niin huono tuuri, että oli pakko lähteä lohen pyyntiin ja tuhrata siihen kokonainen viikko lomia.

Lauantaina juhannuspäivänä hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin mamman kanssa matkaan ja nokka kohti pohojanmaata.Vanhempieni luona Pyhäjoella käytiin juomassa vain pikaiset kaffet ja jatkoimma matkaa Siikajoelle. Siikajoella Paavo oli pakannut auton ja veneen lähtökuntoon varmaan jo aamulla ja vähän oli aistittavissa pientä kiireen poikasta... No olihan tuo kello kieltämättä luvattoman paljon, kun vielä piti matkaa jatkaa Yli-Iihin, missä sauna oli jo tovin törmällä odotellut lämpimänä. Yli-Iissä ei osattu etelän vieraita odotella ja olihan tuo mukava Asta ja Heino yllättää. Saunottiin, syötiin ja pian olikin aika pistää päät tyynyyn, että on aamulla virkenä viimeiselle etapille. 

Autojen nokat kohti Kolaria hyvissä ajoin aamupäivän puolella. Paavolla oli Volvossa vähän jarru ongelmia, mutta eipä tuo juuri matkaa hidastanut. Parit pakolliset happihyppelyt ja viimeinen pysähdys Pellossa Vihreällä pysäkillä. Sieltä ostimme myös kalastus luvat Muoniojoelle. Kolarissa käytiin pikaisesti kaupassa ja hetken päästä oltiinkin jo mökillä. Vesi oli joessa jo valmiiksi korkealla ja se ei kuulemma ole oikein hyväksi kalan syöntiä ajatellen. Mutta mitäpä tuota vielä masentumaan, eihän tässä ole vielä edes vesille päästy. 

Empä tainnut vielä muistaa mainita, etten ole ennen lohen pyynnissä ollutkaan, joten eihän minulla ollut mitään havaintoa mitä tuleman pitää. Paavo ja Heino voitanee lukea jo konkareiksi, joten eihän minulla pitäisi olla mitään hätää. Niimpä niin, ei pitäisi... 

Kamppeet kasaan ja menoks. Veneet laskettiin n.10km päästä veteen ja viriteltiin uistimet ja muutkin härpättimet rannassa valmiiksi. Tai siis muut viritteli kaiken valmiiksi ja minä tappelin solmujen kanssa...

- Tota tota... ette viittis näyttää kuin nää lenkit tehdään?   

Ukot katto vähän siihen malliin, että mitähän tastäkin tulee? Taitaa olla solmusulkeiset illalla tiedossa... Mut ei auta, kun ei osaa, niin ei osaa. Paavo pyöräytti pikaisesti solmut, mutta enhän mä mitään ehtiny nähdä, kuin se tapahtus. Noh, mulle riittää nää kaks uistinta vaikka koko viikoksi, kun en arvannut enempää häiritä valmistautumista tässä vaiheessa. 

Kohtalon arpa osui Paavolle ja hän sai veneensä keulaa plus sata kiloa painoa ja ihan uunon lohen soutajan. Ei ollut hommasta meinaan mitään havaintoa... Moottorilla ajettiin kilometrin verran ylävirtaan päin ja kävi käsky, että alahan juippi soutaa. No minähän tein työtä käskettyä. Hakkasin airoilla vettä minkä kerkesin, mutta eihän noin vuolaassa virrassa vene liiku saatana yhtään mihinkään. Paavo kun ei tuossa vaiheessa sen kummemmin kommentoinut vaan laski uistimiansa veteen, niin jatkoin veden pärskyttämistä. Meinasi tulla kelluhaalareissa hiukkasen kuuma ja ajattelin, että jos tätä pitää tuntitolkulla vatkata, niin ei tuu mitään...   

Paavo otti omat aironsa ja alkoi rauhallisesti soudella minun jatkaessa airojen raiskaamista. Ei perkele, tännehän tukehtuu! Löysäsin airoista ja oli pakko avata haalarit ja pudottaa yläosa pois, muuten tuloo lämpöhalvaus! Paavo jatkoi rauhallista soutelua ja vene lähti kulkemaan hiljalleen virran mukana? Tässä vaiheessa oli jo pakko kysyä, että mikä tässä on oikein ideana?? Just... juuri näin. Ei varmaan ois kannattanu kysyä aiemmin. Olis saattanu jokunen kalakin tulla lähistölle saman viikon aikana, kun en olis säikytellyt niitä takaisin mereen... Paavo ei moisesta tietämättömyydestä näyttänyt välittävän, vaan sanoi, jotta pistähän uistimes pyyntiin, niin minä soutelen sillä välin. Tuumailin siinä hetken, jotta ehtiipä tuota ja kattellaan mitä tuleman pitää. Ei muuten katteltu kauan. Paten oikea sivuvapa alkoi nuokkua siihen malliin, että ainakin meilläpäin se tarkoittaa, jotta siellä pitäs olla kala!? Asiasta varovasti Patelle huomautin ja kohta alkoi veneessä olla vipinää. Pate keräsi kolme muuta uistintansa ylös alle minuutissa ja heitteli vavat veneeseen melko huolimattomasti? Mikäs sille nyt tuli?? Kyllä ne vavat tullessa oli nätisti puseissa ja niitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä???

Pate väsytteli kalaa ja minä varovasti soutelin, mikä sekin nyt oli tavallisen turhaa. Jälleen kerran... Muutaman minuutin kulutta kalakin kävi jo pinnassa ja jumalattoman isot evät piirtivät komeaa viivaa virtaavaan veteen. Pate etsiskeli jo koukkua käden ulottuville, mutta ei ollut kala vielä valmis, vaan huudatti döörin jarrua komealle spurtilla veneestä pois päin. Sen verran väsynyt kala kuitenkin pitkästä vaelluksestakin oli, että syöksyt lyhenivät olemattomiin yllättävänkin nopeasti. Koukku heilahti ja kohta veneessä sätki komea vonkale. Pari reipasta mölkyn iskua niskaan ja rauha laskeutui veneeseen. En oikein ymmärtänyt mitä tapahtui, tai oikein uskonut todeksi, kuinka helppoa lohen pyynti voikaan olla? Mutta kyllä se komea lohi näköjään kokeneemmankin saamamiehen mieltä ilahduttaa. Voisin vaikka vannoa, että pieni ilon kyynel Paavoltakin vierähti... vai olikohan se orastavan vesisateen helmiä?

Pudotettiin ankkuri veteen ja otettiin heti parit kuvat komeasta vonkaleesta. Punnitus päätettiin jättää rantaan.

Paavo ja reissun ensimmäinen.

Eipä aikaakaan, kun alkoi takaa kuulua huutoa? No katos, Heinollakin kala kiinni! "Omatekelessä kiinni!" Heino huutaa ja väsyttelee kalaa. Seurattiin aitiopaikalta miten mahtaa kalan kanssa käydä. Heinolla kala oli kiinni pitkässä vavassa ja olipahan laittanut vahingossa etuperhon turhan kauas uistimesta. Siis pitkä vapa, etuperho ja mies yksin veneessä ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta onneksi etuperho ei tarttunut vapaan ja muutenkin koukkaus lopulta onnistui. "JES" ja kauhea huuto vielä siihenkin päälle. Ei huono aloitus reissulle! Kerättiin kamppeet ylös ja ajettiin takaisin lähtöpaikalle.

Kalat puntariin ja viisari pysähtyi lukemiin: Paavo 7.5kg Heino 5.5kg.

Keulapaino ja kalat

Paluu todellisuuteen...

Tilannehan oli se, että vielä oli yksi lupa käyttämättä. Siis minun lupa. Heino otti kalat ja lähti mökille valmistelemaan niitä pakastettavaksi. Paavon kohtaloksi jäi lähteä minun kanssa lunastamaan vielä yksi lupa. Eihän tuohon nyt kauaa pitäs mennä, kun ensimmäisellä laskulla molempiin veneisiin melkein lohet itsestään hyppeli... Ei ehditty kuin aloittaa uistimien lasku, niin silloin alkoi satamaan vettä. Ensimmäinen lasku ei tuottanut tulosta ja vettä sataa. Toinenkaan lasku ei antanut kalaa, mutta vettä satoi edelleen. Kolmannen laskun aikana totesin, että nythän tämä jo tuntuu kalastamiselta! Paavo ei hetkeen puhunut mitään, mutta totesi hetken kuluttua: "Kello on jo paljon. Tämä vesisade ei tänään lopu ja vielä on viikko aikaa saada lisää saalista. Eiköhön kerätä kamppeet ylös ja lähdetään saunaan!?" En väittänyt vastaan, sen verran alkoi olemaan kamppeet märkänä ja ei ilmakaan ollut enään mikään lämmin. Mökillä kerrattiin tapahtumia ja väittivät, ettei ole monestikkaan reissu alkanut yhtä hyvin. Näin jälkikäteen kirjoitellessa tuo on helppo uskoa. Kovasti vain olivat miehet huolissaan jatkuvista sateista. Tuotakin tyhmänä mietiskelin, että pitäähän sitä nyt joessa vettä olla. Mikäs siinä on nyt mukamast niin vaarallista? Selvisi seuraavina päivinä sekin...

Rauhoitus alkaa

Eletään siis maanantaita ja tänään alkaa parin päivän rauhoitus. Päivän suunnitelmia tiedustelin ja pläni oli selvä. Ainakin joillekkin... Iltapäivä istutaan lohen pyynnissä ja rauhoituksen alettua kohde kalana on harjukset. Nyt sai Heino vuorostaan apupojan veneensä keulaan. Ensimmäisellä laskulla luulin jo minäkin kalan saavani. Vapa taipui ja räikkä pärähti pari kertaa, muttei pysynyt kala kiinni. Mikä lie, mutta omatekeleeseen yritti. Vesi oli edelleen nousussa ja tänään sitten selvisi mitä se käytännössä tarkoittaa. Roskaa, se tarkoittaa, että vedessä lilluu roskaa, heinää ja muutamalla laskulla saisi kanille viikon ruuat. Heino kun on innokas soutaja, niin minulle jäi tehtäväksi uistimien puhtaan pitäminen. Aina kun sain uistimet putsattua, niin nortin vedettyä sai jo toisesta päästä aloittaa uuden kierroksen. Kun ei kala tahtonut olla uistimista kiinnostunut ja kellokin lähenteli rauhoituksen alkua palasimme lähtöpaikalle. Lohivermeet autoon ja harrivieheet mukaan. Tai siis minulla oli perhorasia jäänyt mökille, niin jouduin tyytymään yhteen ruskeaan klinkhaimeriin, minkä olin aamulla sitonut perhosiiman kiinni. Harrin pyyntiä harrastettiin samalla kaavalla kuin lohenkin soutua. Välillä ankkuroitiin ja välillä soudeltiin, eipä tässä nyt ollut oikein mihinkään kiire. Pari harjusta tuolla yhdellä klinkillä sain ja itse asiassa en perhovavalla olekkaan ennen kalastanut. Kokemus sekin. Reissun saldona parikymmentä mitallista kalaa. Heino kävi mökkirannassa perkaamassa kalat ja väitti, että siellä on kavereita. Kävin kattoon, mutta ei siellä ketään näkynyt??

Välipäivä

Vaikka välipäivä lohen pyynnistä olikin, niin pitäähän sitä kuitenkin kalassa käydä. Heinon veneestä haettiin moottori ja laitettiin se mökkirannan saunakauhaan kiinni. Ajeltiin ylävirtaan ja uitettiin perholitkaa, lippaa ja uistinta, mutta ei oikein saalista kertynyt. Muutama sattuma harjus, siinä kaikki. Paavo jäi korjailemaan Volvon jarruja ja myö lähdettiin Heinon kanssa kylille. Käytiin Kolarinsaaressa etsimässä rannalta kalastus paikkoja, mutta niin on mökkejä sielläkin jokaisen tien päässä. Vielä kun vesi oli todella korkealla, niin tällä kertaa ei kannata lähteä pusikoihin rämpimään. Päivä meni muutoin levähdellessä ja välineitä huoltaen.

Ai niin, mutta sain minä saalistakin...    

Kalastus jatkuu

Tänään iltasella loppuu rauhoitus ja päästään taas tositoimiin. Käytiin päiväseltään Ruottin puolella kaupassa hakemassa tervanhajuista hajuvettä ja vähän täydennystä jääkaappiinkin. Paavo vei auton huoltoon ja Heinon kanssa käytiin viemässä moottori takaisin jokiveneen perään. Samalla koitettiin harjusta kalastella, mutta aika lujassa oli tälläkin kertaa. Muutama sattuma kala jälleen kerran... Saaren puolellakin käytiin, mutta sieltä ei tarttunut mukaan muuta kuin vihtavärkit. Ukkonen jyrähteli jo siihen malliin, että palattiin takaisin mökille levähtelemään ennen illan koitoksia. Ukot veikkaili, että tänään tulisi olemaan rannassa vilinää, kun rauhoitus loppuu. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja mahtoikohan pieni vesisade pitää paikalliset sisätiloissa, kun ei nyt mainittavaa määrää veneitä näkynyt. Ensimmäisten joukossa lähdettiin laskua tekemään ja taas oli roskaa liikkeellä ihan omiin tarpeisiin asti. Minulle ja Heinollehan tuo ei nyt niin iso ongelma ollut, mutta yksin soutajille se tarkoitti aina ankkurointia puhdistus sessiota varten. Ja kun on roskaa, niin ei ole lohikaan niin agressiivinen reviirinsä puolesta. Yksi pitkä lasku, kamppeet kasaan ja saunan lämmitykseen. Aamulla on kuulemma aikainen herätys tiedossa...

Heräsin 5:04...

...ja käänsin kylkeä, kun ei kuulunut keittöstä kolinaa. Hyvä kun ehdin silmät sulkea, niin Pate tiedustelee oven raosta kalastus intoa tälle aamulle? "Salamana" ylös ja kaffikupin kanssa aamu sauhuille. Paavo oli ehtinyt kamppeensa pakata ja teki jo kovasti lähtöä. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja menoks. Istahdin taas Heinon veneeseen uistimia putsailemaan ja roskaa oli vieläkin liikeellä. Ja vesi senkuin nousee... Tyhjää pyydettiin, tai no mitään tyhjää sitä roskan paskaa oli joka uistimessa ja koko ajan. Tehtiin Heinon kanssa viikon pisin lasku ja oltiin jo luovuttamassa, kun kala hyppäsi vastarannalla pienessä nivassa. Tuo pieni havainto kalasta loi uutta uskoa kalastukseen ja soudimme ylävirtaan yhdessä tuumin parisataa metriä. Kun päästiin tarpeeksi ylös aloimme pikkuhiljaa siirtymään molskahduksen puolelle. Niva oli melkoisen tyyni, joten yritimme hiljaa mutkitella rantoja pitkin alaspäin. Mutta ei ollut kala enään kotona, tai ei vain jaksanut uistimesta kiinnostua. Kerättiin kampeet ylös ja käytiinn rannalla hetki seisoskelemassa.

Paluumatkalla pysähdyttiin Paavon viereen ja olipa hänellä ollut kala hetken aikaa kiinni! Harmittavasti vain karannut ennen kuin oli saanut ylimääräiset vavat kerättyä veneeseen. Ei tää ollutkaan aina niin helppoa. Ei muuta kuin mökille keksimään uusia juonia.

Heino jäi mökille kuorsaamaan, kun käytiin Paavon kanssa taas asioilla. Ostin muutaman uistimen, ainakin nyt muistoksi reissulta. Toiveissa tietenkin, että nyt alkaisi olemaan värit ja uinnit kohdillaan. Mökillä Heino kuorsaa edelleen. Tämä kun oli minulle oikeastaan viimeinen mahdollinen kalastuspäivä, niin otin harri vermeet mukaan ja lähdin saunakauhalla soutelemaan. Edellis iltana oli harrit hypellyt vastarannalla ja ajattelin käydä kokeilemassa, josko ovat kotosalla. Ankkurin kun pudotin veteen, niin taas alkoi yllättäen sataa vettä... Ja jumalauta, kun kalaan on lähetty, niin silloin kalastetaan, eikä pientä vesisadetta lähdetä pakoon. Tempasin ankkurin ylös ja lähdin rannan tuntumassa soutelemaan ylävirtaan. Löysin suojaisan paikan joen sivuhaaran kupeesta ja laskin siinä litkat ja muutkin vermeet pyyntiin. Lähdin laskemaan alavirtaan ja sainkin ison kiven kuohuista yhden kalan ja toisen vähän alempaa. Kello alkoi olla kohta sitä vaille, että pitää saada kamppeet kuivaksi, ennen kuin lähdetään illaksi taas lohen pyyntiin.

Heinokin oli JO herännyt... Ai niin, päivällä kauppareissulla kuultiin, että oli iso kala saatu reippaasti ylempää, mitä oli tähän asti soudeltu. Heinon kanssa päätettiin käydä paikkaa katsomassa, kun siihen nyt korkean veden aikana on kerran mahdollisuus. Paavo jäi tutuille paikoille ja Heinon kanssa lähdettiin kosken kuohuja uhmaten ylävirtaan. Tai no, ei siellä nyt kuohuja juuri ollut, mutta virtaus oli kosken kohdalla kyllä melkoisen voimakas. Ylempää löytyi rauhallisempi kohta ja siinä vieheet laskettiin pyyntiin. Kosken virrasta piti päästä vene suorana alas, niin nyt tarvittiin molempia saoutamaan, ihan vaan kaiken varalta. Lasku meni ilman ongelmia ja kosken jälkeen vasemmalla oli pieni poukama, missä rauhassa tehtiin uusi suunnitelma. Heino jatkoi soutamista ja hetken kulutta pyysi katsomaan roska tilanteen. Ensimmäisestä jo löytyi heinää, niin ei auttanut muu kuin jatkaa putsaus operaatiota. Toinen uistin kun oli veneessä, niin vasemmalta lähti Heinon ulommasta uistimesta roskat kertaheitolla... Nyt kun oli jo yksi uistin veneessä, niin ei mennyt montaa sekunttia, kun ylimääräiset uisteet on vedestä pois. "Tämän takiahan tänne on tultu" Heino tuumas jossain vaiheessa. Kala tuntui olevan hyvin kiinni, joten eipä meillä ollut mihiinkään kiire. Kala pyöri veneen ympärillä, niin kuin delfiini konsanaan. Komea hyppy keulan edessä roiskautii vettä veneeseen asti ja silloin kokoluokka alkoi hahmottua. Ei iso, mutta hyvä kala kuitenkin. Oikeastaan loppu pitäisi sensuroida, mutta menköön nyt tämän kerran...

Kala juroi veneen vieressä ja alla ilman suurempia kiukunpuuskia. Pyysin Heinoa ojentamaan minulle koukun valmiiksi, niin voin sen hänelle ojentaa takaisin, kun kala on valmis. Melkein samassa kala kellahtaa ihan minun vieressä kyljelleen ja Heino huutaa, että "Ota nyt helvetti se veneeseen!" Jaa mää vai? Vittu mä ole koskaan lohta veneeseen koukannut... No ei auta ei. Kömysin veneen pohjalta seisomaan ja odotin, että kala olisi vähän muuttanut asentoaan. Siinä se vain lötkötti lähes kyljellään uistin suupielessa poikittain molemmista koukuista kiinni ja siimakin oli tainnut kiertyä pään ympäri. Kurotin niin kauas kuin ylsin kalan yli ja koukkasin kalan veneeseen Heinon jalkoihin. Ja jos nyt luulet, että homma oli siinä, niin ei. Ei ollut ei... Koukkaus osui sen verran kylkeen, että kesti nostaa veneeseen, mutta koukku repesi irti, kun kala alkoi riehumaan veneen pohjalla. Heino putosi polvilleen veneen pohjalle ja painimatsi oli valmis. Siima paukkui poikki heti kättelyssä ja nyt kala olisi saatava äkkiä hengiltä. Missä nuija? Heino makaa puolikisi kalan päällä ja onneksi älysin tässä vaiheessa heittää koukun syrjään, ennen kuin tulee isompaa vahinkoa. Kömysin mukaan talkoisiin ja kuin ihmeen kaupalla istuimen ruohomatto pehmuste luiskahti kalan päälle, jolloin sain siitä niin hyvän otteen, että Heino sai toisella kädellä kopeloidan nuijan esiin. Jokunen kunnon kumautus ja vihdoinkin se rauhoittui. Heino puukotti kalan välittömästi ja verta alkoi olemaan vähän joka paikassa. Vielä narulla kiinni veneeseen, niin se oli siinä. Tappioita tuli sen verran, että Heinon omatekele uistin, millä hän molemmat kalat oli saanut, niin se painimatsin aikana tarttui johonkin ja sitä ei voinut ennen korjaamista käyttää.  

Heino ja 5.7kg  (Myönnetään, kala olis pitänyt viruttaa..) 

Kunhan pulssi vähän tasaantui, niin jatkoimme kalastamista. Uistimet pyyntiin ja soudeltiin taas hyvillä mielin vähän väliä uistimia putsaillen alas päin. Loppu lasku menikin sitten ilman tapahtumia ja päätettiin lähteä saunan lämmitykseen. Paavokin saapui mökille hetken päästä, mutta ei ollut saalista saanut. Otimma jokusen kaatoryypyn.

Summa Summarum, mitä jäi reissusta käteen, mitä opittiin

• Ensimmäistä kertaa lohta soutamassa ja hyvässä opissa!
• Saatiin mitä haettiin
• Tiedän minkälaisia uistimia lohen soudussa käytetään
• Sain ensimmäisen kalani perhovermeillä
• Sain elämäni ensimmäisen harjuksen, niin perholla, kuin lipallakin
• Kelluntapuku ei sovellu soutamiseen...
• Opin tekemään solmut...

Mukavaa oli, vaikka kelit ei oikein suosineetkaan.